tiistai 24. maaliskuuta 2015
Kolmiohuivit tirriäisille
Tirriäiset tarvitsivat pehmeät huivit, joita voisi käyttää näin keväälläkin. Ja vaikka kesälläkin, joten langan piti olla jotain pehmeää ja ohutta.. Lankakauppa Snurren ihanista valikoimista löysin Louhittaren Luolan Ilmattaren, joka on käsinvärjättyä ja puoliksi silkkiä ja puoliksi merinovillaa. Tästä on tietenkin pakko saada huivi itsellekin!
Lankaa kului kerä per huivi, joten se on kovin riittoisaa. Aloitin viidellä silmukalla, lisäyksiä tein joka toinen kerros, aina keskimmäisen silmukan kummallakin puolella, sekä reunasilmukoiden sisäpuolella, kummassakin reunassa. Lisäykset tein nostamalla silmukan kahden silmukan välistä, jolloin sain pienen reikärivin niin keskelle kuin sivuihinkin. Jotein pientä ilmettä nähin pieniin huiveihin!
Tytöt tykkäsivät ja suostuivat jopa poseeraamaan...
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Huivista paita ja kevään merkkejä
Näin jossakin lehdessä aikoinaan paidan, jonka etuosa oli tehty huivista. Silloin ostin innoissani kirppikseltä parilla eurolla tämän huivinkin tarkoitusta varten, vaan sitten se ajatus unohtui..
Kunnes aloin siirtää kaapeista tavaraa kirppikselle, niin huivi osui käteeni ja idea taas muistui mieleen.. Ja äkkiä tuumasta toimeen, ettei ajatus taas unohdu!
Paidan takaosaan löytyi tummanvihreää trikoota, vähän sellaista pikee-tyyppistä. Toimii tässä hyvin, kuten varmasti joku muukin trikoo.
Ja koska eihän tässä paidassa mitään mallia ole, niin heitin vanhan paidan kankaalle ja leikkelin sen mukaan. Hyvä tuli, kun paidan ei ole tarkoituskaan istua, vaan olla tälläinen väljä.
Tytöt aloittivat pari viikkoa sitten leikkipuiston kerhon, jossa käyvät kerran viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Ihanaa omaa aikaa, siis äidille! Tyttöjen mielipiteestä en ole aivan varma, kerhokerrat kun ovat olleet hyvinkin vaihtelevia. Vaikka reput ja eväät pakataankin aina hyvin mielellään!
Kunnes aloin siirtää kaapeista tavaraa kirppikselle, niin huivi osui käteeni ja idea taas muistui mieleen.. Ja äkkiä tuumasta toimeen, ettei ajatus taas unohdu!
Paidan takaosaan löytyi tummanvihreää trikoota, vähän sellaista pikee-tyyppistä. Toimii tässä hyvin, kuten varmasti joku muukin trikoo.
Ja koska eihän tässä paidassa mitään mallia ole, niin heitin vanhan paidan kankaalle ja leikkelin sen mukaan. Hyvä tuli, kun paidan ei ole tarkoituskaan istua, vaan olla tälläinen väljä.
Minulle varma kevään merkki on se, kun tarkenee taas istua Cafe Regatassa kahvilla. Ja sinnehän tie on näillä keleillä vienyt jo parikin kertaa. Coolisti aurinkolasien takaa elämää tarkkaillen, tietysti!
Tytöt aloittivat pari viikkoa sitten leikkipuiston kerhon, jossa käyvät kerran viikossa 2,5 tuntia kerrallaan. Ihanaa omaa aikaa, siis äidille! Tyttöjen mielipiteestä en ole aivan varma, kerhokerrat kun ovat olleet hyvinkin vaihtelevia. Vaikka reput ja eväät pakataankin aina hyvin mielellään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)