Puikkojen suhinaa ja ompelukoneen surinaa, pätkittäin

Olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista. Ihan siitä syystä, että olisi itselle mukavaa konkreettisesti nähdä ja listata, että oikeasti saa aikaiseksi jotain. Muistilista käsitöistä, että tälläistä olen tehnyt, kun yleensä tuntuu etten saa ikinä, koskaan, mitään valmiiksi. Mutta saanhan minä! Ja ehkä tämä blogi auttaa samaan sen keskeneräisten töiden hautausmaankin purettua, kun pitäähän tänne tasaisesti saada jotain postattua...

Töitä tehdään tirriäisten tahtiin, eli aina kun touhukaksikko antaa siihen aikaa. Päiväunien aikaan, tirriäisten nukahdettua illalla. Ei mitään kovin monimutkaista siis, vaan sellaista minkä voi viskata nurkkaan kun meno taas jatkuu. Toivottavasti joku muukin saa täältä inspiraation alkaa ompelemaan, tai tarttumaan puikkoihin. Ja eiköhän tänne tasaisesti joku muukin postaus, jostain muusta aiheesta, eksy joukkoon.

Mutta ne pipot.
 Kävin ihanassa Snurressa, Helsingin Hietaniemen torin takana sijaitsevassa lankakaupassa tuossa joku viikko sitten.. Ja sen jälkeen niitä on syntynyt, pipoja siis! Lankana ihana Semilla Grosso, 100% orgaaninen villa, joka ei kutita ollenkaan. Ja ne värit!

Hyvä puhua väreistä, kun itse on valinnut harmaata...

Ohjeen pipoon sai lankojen mukana Snurresta, helppo kuin mikä!
Ja näiden lisäksi on syntynyt itselle pari pipoa samalla mallilla ja tirriäisten isälle yksi, isänpäiväksi.. Tai ei se ihan valmiiksi saakka ehtinyt, mutta sanotaanko että lahjaksi sai langat..
Siinä on jo väriä!