Lippapipoja

Näitä pipoja on tehty pitkään, ja hartaasti. Naapuruston neulomisilloissa niitä aloittelimme kevättalvella, haettiin langat Snurresta ja sitten sormet verillä yritimme saada jotain aikaiseksi. Illassa saimme neulottua vain muutaman rivin, niin hitaasti homma eteni. Ja kun jatkoimme kukin tahoillamme, huomasimme kaikki tekevämme nukelle pipoa, niin pieniä niistä tuli.

Jotain meni siis pieleen. Pistin pipot ja langat käsityökorin pohjalle, kunnes ne sieltä taas kaivoin ja aloitin alusta. Enemmän silmukoita, isommat puikot ja avot, homma alkoi sujua! Kalanruodon neulominen ei kestänyt enää niin kauan, jos ensimmistä pipoa tehtiin sellaiset pari, kolme kuukautta, niin toinen tuli jo parissa päivässä.

 Pinta on hauskaa kalanruotoa, ohje Veera Välimäen kirjasta Lankaleikki ja muutokset omasta päästä. Sekä ympärykseen, että lippiksen korkeuteen lisäsin silmukoita ja kerroksia, lipan ohjeessa on myös selkeästi virhe, sillä poimin siihen melkein puolet vähemmän silmukoita kun ohje sanoi. Mutta vaikka sumplia piti, olen tyytyväinen lopputulokseen! Googlaamalla muuten selvisin lipan kanssa suuremmitta suruitta, moni oli jo vihreen huomannut, eikä minun tarvinnut enää tehdä samoja virheitä. Lankana käytin Snurresta ostamaani Lamana Icaa, jota siellä näytti vieläkin riittävän ihanissa väreissä!

 Tässä näkyy tuota pintaa.

 Tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa hampurilaisen makuun, siitä tiukka ilme. Tämä on se ensimmäinen pipo, ajattelin purkaa vielä päälaelta ja lisätä vähän kerroksia..

 Hyttysten syömällä tytöllä on hatussa myös rusetti. Puuvillalangalla on tapana venähtää, joten koska pipoon tuli muutenkin tuollainen kuja, niin pujotin sinne nauhan, jolla kokoa voi hiukan säädellä.

 

Sininen lippis on tehty kirjan ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä, vihreä taas lasten ja aikuisten koon välistä. Lippaan poimin 34 silmukkaa.

Kuvat napsittiin nyt lauantaina Linnanmäellä, jossa olimme juhlistamassa Suomen Monikko -yhdistyksen 20v.-synttäreitä. Porukkaa oli paljon, mutta Kotkot-junaan jaksoimme jonottaa, muuten pyörittiin haistelemassa tunnelmaa ja maistelemassa nyt ensimmäistä kertaa hampurilaista. Johan se maistuikin!

Ja tässä viimeisessä kuvassa ollaankin jo lähtötunnelmissa, kengät riisuttu jalasta ja meno muutenkin aika hulvatonta. Viime viikko vierähtikin mökillä, ja aika metsäläisinä palasimme kaupunkiin. Hyttysten syöminä ja ei kai niitä kenkiäkään kukaan viitsi oikeesti käyttää, eihän?